Enkeleitä & Jumalattaria

- kanavoitu taide ja viestit, enkelimaalaukset, Jumalatarmaalaukset

 

 
 

 

Kaikki maalausteni tuotto menee monin eri tavoin eläinystäviemme hyväksi.

Itsenäisyyspäivän aatoksia v.2017

Menneiden vuosien varrella elämääni on mahtunut monenmoisia kohtaamisia ja tapahtumia, joista useat ovat jääneetkin jo menneisyyden tilkkutäkkiin tuoden siihen monenlaisia sävyjä. Kiitos siitä.

Tämän päivän valonsiskoni, te jotka tästä itsenne tunnistatte. Te,joiden kanssa saamme usein yhdistää sekä henkisen että maallisen polkumme tavalla, jossa on ihana tasapainoinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus, joka ruokkii meitä vahvistavalla ja virkistävällä valon voimallansa itse kutakin, omalla tavallaan.

Voimme todeta olevamme onnekkaita, että meillä on näin toisemme.

Saatamme olla erilaisissa elämäntilanteissa mutta aina voimme kääntyä toistemme puoleen tiedostaen, että rakastava ihminen on läsnä elämässämme.

Meitä on todellakin siunattu tälläkin tavoin.
Kiitos, kiitos, kiitos!

Vaikka nykyaika maailmassa ilmentää itseään usein kiireellä ja tehokkuudella joskus hyvinkin pinnallisin tavoin, uskon silti ihmisen aitouteen ja haluun välittää lähimmäisistään.

Juuri heihin haluaisinkin tässä vedota, ihmisiin joiden rinnassa sykkii lämmin sydän.

Tänäkin päivänä monet eläinystävämme saattavat olla asemassa, jossa eivät ole löytäneet omaa turvallista kotia vaan pahimmassa tapauksessa kulkevat tuolla ulkona talvisäässä hylättyinä ilman apua.

Jo monen vuoden ajan toiveenani on ollut, että voisin auttaa eläimiä omalla työlläni ja toiminnallani.

Nyt olen voinut toteuttaa tuon toiveeni, joskin vielä aika pienimuotoisesti. Olen ollut vähän huono myyntimies, joten nyt tarvitsenkin yhteistyökump- paneita. Juuri sinua, jolla on
tällainen samankaltainen halu auttaa.

Vaikka olenkin ns. kissaihminen ja menettänyt sydämeni ajat sitten noille usein kaikkein heikoimmissa asemissa oleville kissaystäville, muutkin lemmikit ovat sydäntäni lähellä ja auttamisen arvoisia.

Jos tunnet sydämessäsi kutsun liittyä tähän auttamistyöhön, otathan yhteyttä minuun.

Kiitollisena Sinikka

 
Mielenkiintoisia linkkejä

Henkistä taidetta

Olen Sinikka Laurikainen, enkelitaiteilija ja valon kanava.

Tuon enkelten, Jumalatarten ja muiden valon auttajien maailman ulottuvillesi ja kosketukseen kanssasi maalausteni ja kanavoitujen viestien välityksellä. Työlläni haluan auttaa Sinua löytämään rakkautta, myötätuntoa ja suvaitsevuutta niin itseäsi kuin kanssakulkijoitasikin kohtaan.

Näkemisen lahja minulla on ollut aina, ja kanavointi avautui voimakkaammin vuonna 1997 muutettuani mieheni kanssa maaseudun rauhaan Lempäälään. Automaattikirjoitus, symboliikka ja henkimaailman kuvaaminen maalauksen kautta alkoivat vahvistua ja tulla voimakkaasti työhöni.

On luonnollista, että elämä ei pääty, vaikka maallinen taipaleemme täällä päättyisikin. Yhteys henkimaailmaan voi antaa suurta lohtua, kun voimme edelleen saada ja tuntea yhteyden edesmenneisiin läheisiin ja jopa lemmikkiystäviimme.

 

Minun tarinani

Olen kokenut vaiherikkaan elämän ja selvinnyt vaikeimmistakin vaiheista, kun olen oppinut näkemään niiden annin ja arvon. Tänä päivänä koen kiitollisuutta kaikista kokemuksistani. Herkästä ja ujosta Sinikasta on kasvanut tasapainoinen ja rakastava aikuinen nainen, joka yhdessä sisäisen lapsensa kanssa tutkailee niin itseään kuin ympäristöäänkin pieni huumorin pilke silmäkulmassaan. Erilaisuuden arvostaminen antaa mahdollisuuden meille kaikille olla aitoja ihania ihmisiä aivan omana itsenämme.

Tarvitsen paljon tilaa ja rauhaa sekä työssäni että vapaa-ajallani touhutessani vaikkapa puutarhassani. Sen vastapainona koen henkilökohtaiset ihmiskontaktit rikastuttavina elämässäni. Mieheni ja kaksi kissaystäväämme vietämme sopusointuista yhteiselämää löytäen voimavaroja, rakkautta ja iloa toisistamme ja ympärillämme olevan luonnon ehtymättömästä kauneudesta.

Elämä on riemullista, kun avaamme sydämemme ottamaan vastaan!

Lokakuu v.2012

Kulunut vuosi on tähän mennessä ollut hyvin puhdistava ja vahvasti voimistava, mutta onneksi mukaan on mahtunut myös keveyden ihanuuttakin ja samalla elämään on tullut lisää myös tasapainoisuutta.

Ajan myllerryksistä huolimatta päivä päivältä yksinkertaistamisen taitommekin kasvaa ja kehittyy selkeennyttäen elämänkuvioitamme.

On hyvä muistaa, että arvomme ei ole koskaan muiden ihmisten varassa, vaan heittäytyessämme elämänvirtaan kohtaamaan kanssakulkijoitamme ja kulkemaan mitä moninaisten tapahtumien lävitse, tulemme huomaamaan miten paljon turhaa onkaan kulkumme varrella jäänytkin jo pois elämästämme, ikään kuin tarpeettomana tähän päivään. Tietyt yhteydet ja tavat eivät vain tunnu enää toimivan niiden vanhojen totuttujen mallien mukaan.

Vaikka jotkut juttumme hetkellisesti välillä vähäsen takkuaisivatkin saaden meidät kokemaan mitä erilaisempia tunnetiloja, niin kaikella on oma aikansa ja tarkoituksensa.

Meidänkin, jotka sydämemme rakkauden voimin teemme monenlaista henkistä auttamistyötä, on myös hyvä muistaa, että olemme aivan kaikki samanarvoisia, olipa meillä sitten näitä erikoislahjojamme ja taitojamme tai sitten ei, sillä jokainen on omalla tavallansa ainutlaatuinen ja kaikilla on jotakin annettavaa.

Tässä nykyisessä voimallisessa ajassamme, missä helposti vähän kaikki korostuu, on todella tärkeää, että me kukin omalta osaltamme vähentäisimme kaikenasteista egoiluamme heti kun vain sellaista havaitsemme.

Vaikka monet meistä ovat kovin herkkiä ja samalla haavoittuvaisia, niin siitä huolimatta kerättyämme rohkeutemme uskallamme näyttää oman aidon itsemme vapaasti pelkäämättä, että joku tilaisuuden tullen iskisi heikkoihin kohtiimme. Huomaamme, että näin toimiessamme ei olekaan mitään todellista menetettävää vaan päinvastoin se ihmeesti vapauttaa ihmisten välisiä energioita.
Sillä näyttäessämme aitoutemme kaikkine puolineen emme juuri enää mieti turhia kuten esim. olenko uskottava tällaisenaan emmekä tunne tarvetta myöskään ylemmyyden tai alemmuuden tunteisiin emmekä turhanaikaisiin vertailuihin.

Niihin ei enää helposti kuluta energiaansa turhaan vaan oman sisäisen
henkisen työskentelyn ansiosta elämän palapelin tärkeät osaset kyllä
löytävät paikkansa juuri itselle oikealla tavalla. Näin oma sisäinen voimammekin kasvaa ja vahvistuu hyvin luonnollisesti ja aidosti.

Onneksemme saamme aina uusia mahdollisia tapoja oppia uutta.

Kasvaessamme, oivallustemme myötä ja asenteitammekin tarpeen
vaatiessa muutellen levitämme helpommin myös ympäristöömmekin
hyvää oloa, avoimuuden hengessä: hyväksyen itsemme sekä toisemme
ihmisinä, vaikka tietyt teot eivät aina niin hyväksyttäviä olisikaan.

Ruokkiessamme itseämme hellyydellä ja huumorillakin askel askeleelta yhteisellä matkallamme, toinen toisiamme tukien, kannustaen ja voimistaen, tasapainoisesti sekä saaden että antaen, elämästä tulee paljon mielekkäämpää.

Aikaa myöten sitä oppii tutkailemaan kanssaihmisiäänkin enemmän kaukoputkella kuin mikroskoopilla. On helpompi löytää toisista jotakin hyvää, niin ettei vaivaannu itselle oudoista tavoista tms. vaan jättää tietyt asiat ihan omaan arvoonsa mitenkään takertumatta niihin.

Kaikenlaisen kasvamisen tuloksena, vuosien vieriessä ja kokemusten karttuessa ei viitsi eikä jaksakaan ottaa itseään enää kovin vakavasti vaan on tavallaan taas löytänyt sisältään uudelleen sellaisen viattoman lapsenmielisyyden, joka lämmittää ja sulattaa pois kaikenlaista jähmeyttä.

Olin todella onnekas, kun jokunen vuosi sitten sain mahdollisuuden
rakkaan äitini saattamiseen viimeiselle matkallensa omasta maallisesta kodistaan käsin. Viimeiset viikot turvallisessa ja tutussa kodin ilmapiirissä, rakastavien käsien hoivatessa häntä tunsin miten osamme ikään kuin vaihtuivat.

Jotain hyvin merkittävää siinä kokemuksessa koin. Äidilleni ominainen luonteenpiirre, hänen lempeytensä, jolla hän kohtasi ihmiset, imeytyi nyt tavallaan minuun ja jäi elämään osana minua.

Kaikkihan lähtee itsestämme ja palautuu itseemme takaisin.

Nyt voin olla paljon, paljon helpommin mitä erilaisimmissa tilanteissa sekä
olla lempeämpi myös itseäni sekä kanssaihmisiänikin kohtaan.

Aikaisempi, vähän pelonsekainen kriittisyys on pienentynyt pienentymistään.

Tänä päivänä, eläessäni täällä maaseudun rauhassa yhdessä tuon ukkokultani sekä kahden ihanan kattimme kanssa, tunnen eläväni elämäni parasta ja antoisinta aikaa. Vaikka tämä elämämme ehkä päällisin puolin vieraan silmin saattaisi näyttää kovin vaatimattomalle, niin koen itse eläväni keskellä suurta seikkailua ja olo on useinkin niin kiitollinen kaikesta, että ilon ja kiitollisuuden kyyneleet nousevat helposti silmiini.

Saada olla osana tätä aikaa, kokemiset ja jakamisen muiden kanssa,
ah, miten antoisaa.

Kanavoidessani viestejä tai maalatessani henkimaailman ystäviämme
koen vähäsen vastaavaa tunnelmaa. Kun saa luoda ja tehdä juuri sellaista, mikä tuo täyttymyksen tunnetta ja mitä todella rakastaa, tietää olevansa oikealla paikallaan.

Luonto, oman puutarhan monet ihmeet, enkelit, keijut, maahiset, yksisarviset, kaikki nuo ihanat henkimaailman ystävät tuovat hekin iloa muassaan arkipäivään, kahden maailman näin hetkeksi yhdistyessä.

Sinä hyvä kanssakulkijani , joka luet tätä, olitpa missä tilanteessa sitten omassa elämässäsi, niin muistathan, että vaikka joskus tuntuisikin siltä, että olet aivan yksin, varsinkin painiessasi henkilökohtaisten asioidesi parissa, et kuitenkaan ole yksin.

Aina on mahdollista kutsua elämäänsä apuvoimia joko henkimaailmasta tai maanpäällisiä auttajia. Sellaisia ystäviä, jotka eivät pelkästään keskity vain itseensä ja omiin ympyröihinsä vaan jotka todella jaksavat, haluavat ja osaavat olla myös kuuntelevina osapuolina. Sillä itse kukin meistä joskus tarvitsee itselleen kuuntelijaa.

Kuuntelemisen lahja on yksi aivan kallisarvoisimmista lahjoistamme.

 

 

 

Sinikka Laurikainen

puh. 050 43 999 38
sinikka.laurikainen@luukku.com
www.sinikkalaurikainen.fi


 

Sivujen toteutus Energiapaja